Maailman surkeimmat youtube-videot?

Kysymys kuuluu teille rakkaat lukijat: saako somessa olla rauhassa aloittelija? Tiedättekö mitä: minä oon ajatellut ihan vapautuneesti olla. Oon nyt aloittanut urani tubettajana ja julkaissut kaksi laadultaan aika surkeaa videota 😀 Ensimmäisessä kamera oli väärin päin ja toisessa valoa ei ollut tarpeeksi, enkä saanut kännykkää oikein järkevästi positioitua. Halusin silti julkaista nämäkin kyhäelmät. Miksi? No siksi, että haluan teidätkin mukaan tälle mun kehitysmatkalle kohti kohtuullisen hyviä videoita. Eikö kuulostakin hyvältä tavoitteelta? Mun youtube channel täältä.

Mun pienet alut eli kaksi ekaa vauvaani tässä kehitysmatkalla ❤

Näiden videokokeilujeni myötä sain siis inspiraation tähän postaukseen. Tämä täydellisyyden vaaliminen kaikkialla alkoi pohdituttamaan. Siis ymmärrän, ettei kukaan halua tahallaan julkaista huonoa. Mutta entäs keskitasoista? Tai riittävän hyvää? Voisko se edes joskus olla tarpeeksi? Vai hävettääkö, jos tekee huonoa? Mullakin hävetti ennen, mutta näin siedätän itseäni vähän. Hävettää varmaan parin vuoden päästä katsoa näitä, kun ehkä osaan jo homman vähän paremmin.

Samalla mietin omaa blogiuraani taaksepäin. Katsellessani ekojen postausten kuvia tekee mieli irvistää. En tajunnut mistään mitään, tai ainakaan valokuvauksesta. Tunnen itseni edelleen todella keskinkertaiseksi valokuvaajaksi, mutta hei: olen kehittynyt. Ilman itseni likoonlaittamista, en osaisi edelleenkään erottaa hyviä valokuvausolosuhteita huonoista tai hioa kuvakulmia oikeiksi. Mun oman kameran säädöt on edelleen aika hakusalla, mutta jotain oon niistäkin jo alkanut ymmärtää. Moneen muuhun verrattuna olen siis melkoinen amatööri, mutta entiseen itseeni verrattuna aivan kehityskelpoinen. Ja jos en olisi koskaan lähtenyt liikkeelle, en olisi sitä mikä tänään olen. Ihan oikeasti bloggaaja ja nykyisin myös pukeutumisneuvoja (kröhöm!). Pieni nolostelu siis kannatti, koska epämukavuusvyöhykkeellä mentiin eteenpäin.

Voisko siis olla tämän postauksen lopputulema, että älä hyvä ihminen vertaa itseäsi muihin. Se on niin syvältä ja saa sinut useimmiten tuntemaan itsesi huonoksi tai ainakin jotain toista huonommaksi. Ja että kaikkea kannattaa kokeilla eikä itseään kannata ottaa niin kamalan vakavasti. Edes aikuisena ❤ Joskus (niinkuin allekirjoittaneella) riskinotosta ja epämukavuusvyöhykkeestä voi poikia elämää muuttavia asioita.

 

P.S. mä TODELLAKIN jatkan youtube-videoiden parissa. Tää on hauskaa ja opettavaista (ja myös noloa).