Kirjoittelin viime maaliskuussa ensimmäisen kerran tästä pitkäaikaisesta projektistani palauttaa hiukset luonnolliseen tilaan eli tarinani maantienharmaudesta. Nyt on tässä mukavasti vierähtänyt aikaa ja voinkin antaa teille uuden raportin projektin edistymisestä. Omaksi ilokseni (ja myös vähän yllätyksekseni) olen pystynyt helposti jatkamaan tätä kasvatusprosessia ilman suurempia kampaamohaikailuja.
Mulla on siis yleensä lähes kaikki hiusten kasvatukseen liittyneet projektit kariutuneet liian tiheisiin kampaamokäynteihin. Koska onhan se kampaajalla käynti nyt vaan niin ihanan terapeuttinen kokemus naiselle. Hiusten transformaatio kammottavasta (ja mun tapauksessa kellertävästä) hamppukasasta tuhkanvaalean värisiksi, kiiltäväksi suortuviksi on sinänsä jo ihme, jota ei voi lakata ihmettelemästä. Arvostankin siis kampaajien ammattikuntaa todella paljon ja mistään sellaisesta antipatiasta tämä mun kasvatusprojekti ei tosiaankaan kumpua. Haluan nyt vaan katsoa miltä näyttäisin ihan ilman mitään kemikaaleja.
Omat väri vs värjätty
Nyt voin jo varmuudella kertoa teille muutamia havaintoja siitä mitä merkittäviä eroja värjätyllä ja värjäämättömällä hiuksella on. Eli plussat ja miinukset, olkaa hyvät:
Värjäämättömät:
+ Tuntuvat terveemmiltä ja paksummilta (mulla tyvi on todella hyvän tuntoinen käteen)
+ Pystyy pesemään edullisemmilla pesuaineilla ilman, että näyttää ihan karsealle hamppukasalle (tämä täytyy todentaa tarkemmin vielä kunhan latva kasva omalle värille)
+ Oma väri on tosi kiva ja siinä on luonnostaan erilaisia vivahteita. Eli maantienharmaa ei olekaan tasaisen harmaa!
+ Ei vaadi minkäänlaista ylläpitoa, paitsi latvojen leikkauksen. Helppoa ja ihanaa
+ Ei kemiallisia aineita iholle. Näistä on ollut tutkimustakin paljon ja taitaapa se järkikin sanoa, että ylenpalttisesti käytettynä hiusvärit ei oo hyvä juttu.
– Sähköisyys – omat hiukset on tyvestä ihan järkyttävän sähköiset ja sojottaa joka suuntaan. Varsinkin puhtaana. Kauhulla odotan talvea ja pipokautta!!!
– On vain tämä yksi väri ja se muuttuu ainoastaan auringon kanssa vähän vaaleammaksi. Aika tylsää kovasti vaihtelunhaluiselle
Värjätyt
+ Hiuksen käsiteltävyys paranee värjäyksen myötä. En tiedä miten se tapahtuu, mutta tää on vaan mun oma kokemus, että näin on.
+ Voi vaihtaa väriä ja lookkia loputtomasti. Kampaajakäynnit on aina jännittävä kokemus
– Värjättyä hiusta (varsinkin vaalennettua) pitää hoitaa ja paljon. Muuten tulee hamppua
– Hiusvärin ylläpito on myös työlästä hommaa
– Värjäämisestä tulee kierre, jota ei ole helppo katkaista. Pitkistä hiuksista värin pois kasvattaminen on vuosien projekti.
Tässä näitä tähän mennessä tekemiäni havaintoja värjäämisen puolesta ja myös sitä vastaan. Mielenkiinnolla siis odottelen seuraavat puoli vuotta ja kerron sitten miltä tuntuu olla kokonaan omanvärisissä hiuksissa. Just tein tuossa instaa selatessani sellaisen havainnon, että mm. Janina Frylla taitaa olla aikalailla samanväriset hiukset kuin mulla tulee olemaan. Ei siis mitenkään pöllömpi väri oikeasti. Alla kuvia tilanteesta nyt. Aika pitkä matka on vielä edessä, kuten pitkistä blondeista suortuvista voi päätellä.
Onko siellä muita omanvärin kasvattajia linjoilla? Onko samanlaisia kokemuksia värjätyistä/värjäämättömistä hiuksista? Ja mitäs tykkäätte mun hiuksista nyt? Eihän näytä kuitenkaan ihan järkyttävälle, vaikka ne kasvatusvaiheessa ovatkin? Itseasiassa oon yllättynyt siitä miten ihmismäiselle oon onnistunut näyttämään ilman värjäämistä ja alaspäin valuvan juurikasvulinjan kanssa 😀
Projektikatsaus kuvin
Cause to Wear 
Hyvältä näytät, kuten aina. Ja hiukset myös, tyvi on tosiaan hyväkuntoisen näköinen 🙂 Minäkin koitin joskus kasvattaa omaa väriä esiin, mutta kas kun alkoi olla harmaita seassa! Joten vaalennukset ja värjäykset jatkukoon 🙂
TykkääTykkää
Mitäs minä unohdin näihin kokonaan vastailla 😶 Kiitos Katariina 😘 Joo tuo potentiaalinen harmaantunut en itselläkin mietityttää, että kuinka naturellina sitä sitten haluaa olla…nVaikka ihailen kyllä ruotsalaisia naisia, jotka usein kantaa harmaansakin tyylillä. Tosin ne taitaa olla enemmän sellaisia 55+ ikäisiä ladyja.
TykkääTykkää
Hei, täällä ollaan! 🙂 Noin vuoden olen kasvatellut omaa väriäni, koska minulle puhkesi monikemikaaliyliherkkyys. Värjäämisen pois jättäminen onkin parantanut vointia kovasti, mutta ihan noin ”kivuttomasti” mulla ei ole mennyt kuin sulla: erityisti alussa kaipasin tummaa hiusväri kovasti, mutta se varmaan johtui siitä, että oman värin kasvatus piti tehdä ikään kuin pakon edessä, ei omasta halusta. Nyt tosin nautin jo kampaajavapaasta elämästäni ja jopa koen harmaantumiseni ihan siistinä. 🙂 Kampaajani onnistuikin projektin alussa poistamaan ja vaalentamaan värjättyä osaa niin hyvin, että raja oman värin ja latvojen välillä ei ole suuri. Kuten ei ole sinullakaan – hyvältä näyttää!
TykkääTykkää
Joo silloin se ei varmasti tunnu niin kivalta, jos joku muu päättää tällaisen asian sun puolesta. Ja oon samaa mieltä, että Gustava kampaaja oon kullan arvoinen kasvatus aiheessa. Kiitos kommentista ja huippua kuulla, että pidät harmaita sinun siisteinä. Minustakin ne sopii yllättävän monelle 😊
TykkääTykkää
Kevyt raidoitus on mulle on ollut hyvä vaihtoehto lähteä katsomaan omaa väriä, juurikasvun rajasta ei tule jyrkkä. Yllättäen olen huomannut, että taidan tykätä omasta väristä. Ja Sinikka sun hiukset on IHANAT:D
TykkääTykkää
Kiitos Anu ihanasta kommentista:) ❤ Usein se Luojan varta vasten suunnittelema saattaakin olla tosi kiva, vaikka se ei olisikaan ihan sesongin trendikartassa. Ja joo, kyllä mä itsekin tykkään omista hiuksistani, joka päivä vaan enemmän.
TykkääTykkää