Yleinen

Unelmat – typerää höttöä vai tulevaisuuden siemeniä?

Puhuin viime sunnuntaina eräälle upealle naisjoukolle unelmista. Ajattelin jakaa täällä blogissakin aiheen tiimoilta muutaman nousseen ajatuksen. Jospa ne olisivat rohkaisemassa sinua joko ensimmäisiin askeliin omien unelmien tielle tai ehkä kurkottamaan vieläkin vähän korkeammalle. Koska voit! Pahoittelen, että tällä kertaa kivat kuvat jää puuttumaan, mutta olkoon sisältö nyt kuningas.

Ensimmäinen asia, joka omalle sydämelle nousi unelmiin liittyen on ehkä vähän yllättäenkin kiitollisuus. Monesti olemme niin kiireisiä omassa arjessamme kurkottelemaan eteenpäin tai vain selviämään seuraavaan viikonloppuun saakka, että unohdamme pysähtyä katsomaan nykytilannetta kiitollisuuden kautta. Ehkä tämä kiireinen lapsiperhearki tai mahtava, mutta taakoittava, ura on juuri sitä mistä haaveilit viisi vuotta sitten? 

Uskallanko unelmoida?

Omaa elämääni on varjostanut pitkään epäonnistumisen pelko. Siksi olen monessa elämän valintatilanteessa mennyt siitä kohtaa, mistä ainakin pääsen yli. Pettymyksen pelko on lamaannuttava ja siksi en ole edes lähtenyt kokeilemaan oman potentiaalini rajoja, en opiskelun osalta enkä työelämässäkään juuri. Nyt koen olevani parantumassa ja mm. tämä bloggaaminen on yksi niitä keinoja, joilla olen käynyt näitä omia pelkojani kohti. Koska rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että pelkää ja tekee silti.

Aina en ole myöskään onnistunut ja koen, että bloggaamisessakaan en ole saavuttanut sellaisia tavoitteita, mitä itselleni asetin. Useampaankin otteeseen olen suunnitellut lyöväni hanskat tiskiin, mutta tässä ollaan edelleen 😀 Lisäksi olen lapsesta saakka unelmoinut siitä, että saisin suunnitella vaatteita joskus. Sillä tiellä en ole edennyt kovinkaan pitkälle vieläkään. Silti olen yrittänyt, eikä tämä ”epäonnistumiseni” hajottanut minua. Epäonnistumisten kipujen kautta on vahvistunut myös oma identiteetti. Eli minun arvoni ei ole siinä mitä teen, vaan siinä, että olen Taivaan Isän rakastama ja täydellisesti hyväksytty. Olen myös tajunnut, että unelmat vaativat työtä. Ne eivät siis todellakaan toteudu, jos ne jäävät höttöhaaveen tasolle. Joskus on käärittävä hihat ja alettava hommiin.

Vaikka omien haaveiden tavoittelu, varsinkin tuon sydämen syvimmän haaveen osalta, onkin ollut pettymyksiä täynnä, voin silti ajatella asiaa kiitollisuuden kautta.  Saan olla jo tällainen oman elämäni fashion designer omalle perheelleni ja mun mies tukee tätä täysillä. Hän osti mulle mm. ihan mahtavat työvälineet harrastusta varten. Se on askel eteenpäin. Jos unelma on siis siemen, niin se ensimmäinen askel unelman tiellä ei voi olla valmis kasvi: se on vasta pieni alku. Tässä pikavoittojen yhteiskunnassa, jossa somehitti voi tehdä sinusta tunneissa kuuluisan, raaka työ ei ole muodikasta. Sitä ne unelmat kuitenkin usein vaatii. Haluan siis rohkaista tämän itselleni ja teille samalla: kun lähdet eteenpäin unelmiesi tielle: Älä väheksy pienten alkujen päivää ja etene askel kerrallaan.

Yhteiset ja yhteisölliset unelmat

Haluan myös haastaa sinua nostamaan katseesi omasta henkilökohtaisesta unelmastasi ja laajentamaan näkökulmaa. Yksi ihminen voi lopulta aika vähän, mutta suurempi ihmisjoukko voi jo tosissaan muuttaa maailmaa. Olen saanut olla tällaisissa erilaisissa ihmisjoukoissa mukana viime vuosina. Mm. Dressember on alkanut yhden naisen unelmasta ja paisunut valtavaksi ilmiöksi, joka mobilisoi tuhansia naisia ympäri maailmaa. Tämä naisten rintama mm. keräsi viime joulukuussa lähes miljoona USD lahjoituksina ihmiskauppan uhrien auttamiseen. Sillä summalla muutetaan jo monen ihmisen maailma. Myös Vaatevallankumous on yksi tapa puuttua yhteiskunnallisiin asioihin globaalisti. Laajan liikehdinnän kautta vaatebrändien on ollut välttämätöntä tehdä muutoksia omiin hankintaketjuihinsa ja kaukoidän halpatuotanto on joutunut parrasvaloihin. Vielä asiat eivät toki ole edes hyvällä tolalla, mutta muutos on käynnissä. Erityisesti kuluttajien osalta lisääntynyt tietoisuus halpatuotannon todellisuudesta on tärkeää, koska se ohjaa myös kulutuskäyttäytymistä oikeaan suuntaan. Enää on vaikea sanoa, ettei tiennyt minkälaisissa oloissa se 5 euron t-paita on tuotettu.

Unelmat sukupolvien yli

Lopuksi haluaisin myös vielä laajentaa meidän nykyihmisten unelmien perspektiiviä. Voisivatko unelmat yltää sukupolvien yli? Sukupolvien ketju on meidän yhteiskunnassa nimittäin aika tehokkaasti katkennut ja kaikki tosiaan miettivät vain sitä omaa elämänkaartaan, ei mitä ennen oli tai mitä sen jälkeen tulee. Haastan sinuakin laajentamaan näkökulmaa. Olet vain yksi pieni osa sukupolvien ketjua. Tämä on myös vapauttava ajatus, koska monesti ihmiset yrittävät tehdä liikaa asioita elämänsä aikana. Kaikelle on aikansa ja kaikkea juuri sinun ei tarvitse tehdä ja kokea.

Oman elämän unelmat voivat joskus olla sukupolvien yli meneviä. Itselleni Raamattu on elämän tärkein kirja ja sieltä nousi aiheeseen todella hyvä esimerkki. Kuningas Daavidin kerrotaan nimittäin olleen Jumalan mielen mukainen mies. Hänen unelmasa oli rakentaa temppeli Jumalalle, mutta hän ei saanut siihen Jumalalta lupaa. Kuitenkin Jumala lupasi, että Daavidin poika Kuningas Salomo saisi sen rakentaa ja niin hän tekikin isänsä kuoleman jälkeen. Näin Daavidin unelma toteutui myös, vaikkei hän sitä itse koskaan nähnytkään.

Omat lapset ovat varmaan se luontevin tapa vaikuttaa tulevaan sukupolveen. Usein kuulee sanottavan, että omien lasten kautta ei saa elää omia unelmiaan todeksi. Se on varmaan totta osittain. Mutta omaa lastaan voi kuitenkin ohjata toteuttamaan itseään lapsen persoonaan sopivilla tavoilla ja ohjata ja rohkaista unelmien tielle. Itselläni onkin viime aikoina ollut sydämellä kuunnella omia lapsiani ja tutustua siihen mistä he ovat kiinnostuneita.

Kaikilla ei tietenkään ole lapsia ja jos ei ole omia niin voi olla niitä, joille olet tärkeä turvallinen aikuinen. Vanhemmuutta siis tarvitaan, vaikka se ei olisi biologista. Oon viime aikoina itse katsellut suurella kunnioituksella kaikkia lasten ja nuorten parissa vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, erityisesti urheilussa ja muussakin harrastustoiminnassa. Siinä on kyse monen lapsen kohdalla paljon enemmästä kuin valmennussuhteesta. Se sinun elämän hedelmä voi näkyä vasta niiden lasten aikuisuudessa, joihin olet panostanut jossain vaiheessa elämääsi. Se jos mikä on arvokas perintö!

Uskallan siis todeta, että unelmat todellakin ovat parhaimmillaan siemeniä. Mutta kasvaakseen ne vaativat kastelua ja kirjoitettuna aarrekarttaan ilman konkreettista toimintasuunnitelmaa ne jäävät haaveilun asteelle. Mikä on sun elämän unelma ja mikä on se askel, jonka tänään voisit ottaa sitä kohti? Ja ota se, vaikka vähän pelottaisikin ❤

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s