Hiukset/Hair · Naiseuden ytimessä

Naiseksi joka olen – tarina maantienharmaudesta

Hiukseni ovat maantienharmaat luonnostaan. Tämä fakta saa suurimman osan kampaajakuntaa Suomessa katsomaan mua myötätuntoisesti. Voi minua raukkaa, mutta yhtä huonosti on asiat myös hyvin monella muulla suomalaisella. Olenkin tästä valitettavasta asiasta johtuen värjäillyt hiuksia viimeisen reilun 20 vuoden ajan jatkuvasti, yleensä vaaleammaksi, koska sehän meille suomalaisille parhaiten sopii. Ja tykkäänkin vaaleasta, se pukee minua erinomaisesti ja tuo esiin parhaita puolia kasvoistani. Tai no, näin olen aina ajatellut asian olevan.
Yhden ystävän lausahdus sai minut kuitenkin pysähtymään tosissaan ja pohtimaan, että onko tämä luonnollinen maantienharmaa väri nyt ihan niin kauhea kuitenkaan? Hän totesi yksinkertaisesti yhteisellä salireissulla viereisestä stepperistä: ”Niin täähän on se väri, jota keskieurooppalaiset mallit tavoittelee.” Kiitos Sannika vaan tästä viisasten kivestä. Se todella räjäytti mun tajunnan. Jos se siis kelpaa Gigille, niin miksei se kelpaisi myös oululaiselle kotiäidille? Ok, Gigi on jenkki, mutta close enough 😀 Siksi päätinkin aloittaa projektin: omaväri takaisin hiuksiin.

Voisi ajatella, että on ihanan ekologista ja eettistä myös olla värjäämättä päätään, mutta se ei nyt oikeastaan ole mun ensisijainen motiivi. Rakastan kaikenlaista kauneudenhoitoa enkä pode huonoa omaatuntoa myöskään kemikaaleista, joita käytän. Enemmän on kyse uteliaisuudesta ja varmaan myös tietynlaisesta kärsivällisyyskokeesta. Jälkimmäinen ei nimittäin vieläkään kuulu vahvuuksiini…

Tämän projektin aloittaminen käynnisti myös pohdinnan taas kerran siitä miten tyytymättömiä monet naiset itseensä pohjimmiltaan ovat ja miten kauneusteollisuus sillä ratsastaa. Kuulun itsekin kategoriaan: ei juuri mihinkään ilman meikkiä eli en puhu tätä mistään korkealta ja arvostellen. Sitäpaitsi, itseään rakastava ihminen myös huolehtii itsestään eli eivät nämä ole toisiaan poissulkevia asioita. Mutta faktahan on, että mm. kauneusleikkauksiin saa palamaan pienen omaisuuden, jos sille tielle lähtee. Siis puhtaasti jos kosmeettisista leikkauksista puhutaan. Varsinkin, jos leikattava on lähtökohtaisesti itseensä tyytymätönkierre obn valmis. Ja nykyisin sinne tuntuu menevän entistä nuoremmat naiset. Somen visuaalisuus ja nopea vaste oman arvon mittaamiseen ovat omiaan lisäämään jatkuvia paineita oman ulkonäön suhteen. Tunnistan tämän itsekin, vaikka aikalailla sinut alan olemaan oman ulkonäön ja sen rapistumisen kanssa sinut.

Mutta siis postauksen alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: Haluan siis vielä painottaa, että mulla ei todellakaan ole mitään hiustenvärjäämistä tai mahtavia ammattitaitoisia kampaajia vastaan. Päinvastoin, kuten jo kerroin, sitähän olen itsekin tehnyt koko aikuisiän ja aina varojen salliessa kampaajalla. Se mitä itse haluan tällä empiirisellä tutkimuksella selvittää on, että sopiiko minulle ehkä kuitenkin parhaiten se hiustenväri, jonka Luoja on mulle alunperin suunnitellut. Juuri Hän, joka katsoo kaikkea luomaansa ja sanoo sen olevan sangen hyvää. Ja mua myös suunnattomasti kiinnostaa nähdä mitä sävyjä tämä kaikkien luovien tyyppien Isä, on minun kuontalooni päättänyt sisällyttää. Uskoisin, että siitä oikeasti on tylsyys kaukana.

Nyt siis ollaan siinä kohtaa menossa, että mun hiuksissa on noin 10 cm omaa väriä juuressa. Ne on aikanaan värjätty balayage-tyylillä eli liukuvärillä, joten värjäysrajaa ei juurikaan erota ja kivasti laitettuna, niitä voi erehtyä luulemaan ihan trendikkäiksi ja siisteiksi. Tämän monen vuoden siirtymäajan olen ajatellut mennä hopeashampoolla alkuun vaaleaa latvaa värjäillen ja kärsivällisesti hiusten kasvua odottaen. Tämä ei ole niitä 5 minuutin projekteja, mutta luulisin, että kaiken odotuksen arvoinen. Jos blogi on vielä hengissä projektin päättyessä, lupaan kertoa teille miten mulle kävi. Alla tilannetta tällä hetkellä. Saatan tehdä tässä hiusten kasvaessa uusiakin postauksia aiheesta, jos jotain jännittävää raportoitavaa on. Ihan pelkkö ”tältä ne näyttää nyt”-postaus ei oikein inspiroi.

Tämän itsensärakastamis-aiheen tiimoilta heitän vielä kaikille tätä lukeville naisille haasteen. Haastan sinua ( ja samalla itseäni) päivittäin menemään peilin eteen ja kertomaan itsellesi miten kaunis ja ainutlaatuinen olet. Ei tarvi heti uskoa sanomaansa, mutta pikkuhiljaa voi käydä niin, että saatat alkaakin uskomaan ja myös huomaamaan peilistä tuijottavan ihmisen kauneuden. Jos olet äiti, niinkuin itse olen, tästä harjoituksesta tulee todennäköisesti hyvää hedelmää myös tuleville sukupolville. Itsevarmat äidit kasvattavat itsevarmoja tyttäriä ja se jos mikä on kaunista. Äläkä jää miettimään miten olet aiemmin toiminut, nyt on hyvä kääntää kelkka ja alkaa katsomaan itseään uusin rakastavin silmin. Suomessa on nimittäin jo liian monta sukupolvea kirottu omaa ulkonäköä ja juuri niitä upeita maantienharmaita hiuksia!

Mun maantienharmaat työnalla


Mainokset

2 thoughts on “Naiseksi joka olen – tarina maantienharmaudesta

  1. Tätä näyttää olevan nyt ilmassa siellä täällä. Minusta ajatus on kauhean kiva, mut yleisellä tasolla haistan valitettavasti tässä trendin. Osa varmaan pitäytyykin omassa värissään jatkossakin, mut taatusti mukana on myös heitä, jotka innostuvat nyt tästä ja viimeistään vuoden päästä jostain uudesta. Enkä tarkoita nyt sua. Vaan yleisesti. Sinänsä toi on kyl ihme juttu, et miksi se maantien värinen on ollut aina niin negatiivinen käsite. Perussuomalaiset on muutenkin aika vaaleita ja kovin räväkät värit näyttää helposti tosi päälle liimatuilta.

    Mäkin ehdin jo funtsaan tossa joku aika sit et antaisko kasvaa oman värin joka on oikeastikin tumman ruskee. Mut ei, en lähtenyt sille tielle, koska kirkkaassa valossa näkyi jo muutamia hopean harmaita aargh! Et mä veikkaan et monelle se värjäys tulee mieleen uudestaan sit 40-50 vee paikkeilla. Tai osahan harmaantuu jo tosi nuorina. Mut niin, onnea sulle projektiin. Taatusti se oma väri sopii sulle tosi kauniisti. Kivalta näyttää jo nyt. 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Sanna kommentista, johon muistan vastata vasta nyt.. Välillä oikea elämä ottaa vallan mun somepersoonalta ja unohdan koko blogin autuaasti 😀

      Joo tuo on totta, että tämä oma väri takaisin on pikkusen ollut trendinä viimeiset vuodet. Mulla itselläkin oli melkein kasvatusprojekti finaalissa joku nelisen vuotta sitten, mutta sitten taas sorruin värjäämään. Katsotaan lukeudunko näihin trendi-ihmisiin tässäkin ja palaan värjäysputkeen taas muutaman vuoden kasvatuksen jälkeen. Huomaan kyllä jo nyt, että värjätty hius on osittain myös helpompaa käsitellä ja vähemmän sähköistyvää, että kemikaaleissa on etunsa.

      Tuo harmaantuminen on kyllä varmaan tämänkin projektin kompastuskivi mulle.. Haluaisin ajatella, että voin olla tyylillä myös harmaissa, mutta voi olla, että se on vain kaunis ajatus ennen harmaantumista :O Minusta esim. ruotsalaiset vanhemmat naiset kantaa kyllä harmaantuvaa olemustaan todellakin tyylillä. Siihen olis kiva itsekin päästä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s