Naiseuden ytimessä · style · tyyli

4 syytä lopettaa bloggaaminen sekä syksyinen OOTD

Post only in Finnish. OOTD is something I really love wearing in the autumn. Especially loving the scarf and bag, which are both second hand of course 🙂

syysasu1

Moi pitkästä aikaa! Mulle näköjään tuli tahaton blogitauko. Jotenkin kesän laiskuus ja hidas tahti jäi päälle ja lopulta aloin miettimään koko bloggaamisen jatkoa vakavissani. Ajatuksissani olin kai antanut osittain periksi ja ajautunut siihen pisteeseen, että uskoin mun postauksien olevan jokseenkin merkityksettömiä tälle ihmiskunnalle. Onneksi Kototeko-blogin ihana Sanna huikkasi mulle Instassa, että on odotellut mun postauksia. Kriittiseen aikaan heitetty rohkaisu sai minut taas ryhdistäytymään, ehkä en sittenkään ole universumin merkityksettömin bloggaaja ja voisin jopa jatkaa tätä hommaa 😉

Avatakseni sitä miten olin ajatuksissani näihin lopettamistunnelmiin ajautunut, tässäpä neljä teesiä, joita päässäni pyörittelin pitkään. Toivottavasti resonoi ja herättää ajatuksia myös teissä.

1. Mun äänellä ei ole merkitystä, koska en ole asiantuntija missään. En ole myöskään hauska, ärsyttävä tai muuten tunteita herättävä persoona.

Blogimaailmassa (ja somessa yleensäkin) tuntuvat parhaiten pärjäävän persoonat, jotka ovat joko alansa huippuja (kuten Maaret Kallio tai oman alani guru Outi Pyy). Toinen varma menestymisen resepti on, että olet huippuhauska tai vaikka todella kaunis ja menestyvä tai sitten muuten provosoiva. Kaikki edellämainitut kiinnostaa ja/tai ärsyttää ihmisiä ja siksi näitä tyyppejä seurataan. No sanomattakin selvää, että en kuulu mihinkään edellämainittuihin kategorioihin. Enkä suoraan sanottuna edes halua kuulua. Tai no, asiantuntija olis kiva olla, mutta sinne on vielä tekstiilikierrätyksen ja muodin/pukeutumisen osalta ”hieman” matkaa 😀

Toinen asia on tämä mua läpi elämän seurannut keskinkertaisuus. Aiemmin se on ärsyttänyt suunnattomasti, mutta nykyisin alan tajuta, että se vois olla hyväkin juttu, Luojan minuun asettama. Olen nimittäin koko elämäni ollut monessa asiassa tosi hyvä, mutta en missään oikein huippu. Hyvä koulussa monissa aineissa, nykyisin ihan hyvä käsitöissä, aika luova ja myös kirjoittamisessa ja viestinnässä keskivertoa parempi. Mutta en missään koskaan ihan huippu. Siksikin arvelin, että ei kai sillä olis väliä, vaikka jättäisin tämän homman sikseen.

Summa summarum, en oikein näe mitä annettavaa  mulla on tälle valtaisalle blogiskenelle. Mutta toisaalta voisko se ollakin toisin päin: Että tällä blogiskenellä onkin enemmän annettavaa mulle? Ja sitäpaitsi ehkä mun pienikin ääni, koska se on omanlaisensa, voi olla merkityksellinen.

2. Mun blogilla on vain niin ja niin monta lukijaa

Moni bloggaaja sanoo omaavansa tiettyjä tavoitteita bloggaamisen suhteen ja usein se liittyy blogin tunnettavuuteen ja kävijämääriin. Näkyvyys, varsinkin somessa, on tärkeä asia bloggaamisessa. Itse ajattelin moiselta kunnianhimolta välttyväni, vaan niin ei käynytkään. Kyttäsin yhdessä välissä käyttäjästatistiikkaa ihan koko ajan ja tietenkin se aiheutti tyytymättömyyttä.  Samalla vertasin itseäni kaiken maailman suuriin blogiguruihin. Järkevää, I know. Blogitauon aikana ajattelin, että lopetan kokonaan niin pääsen tästä hullutuksesta. Mutta jotenkin mulla on sellainen olo, etten ole ihan vielä kaikkea oppinut tältä matkalta, mitä mun kuuluu oppia. Ehkä se on se nöyryys. Mun kuuluu tehdä jotain, vaikken olisikaan siinä se ihan paras ja mahtavin.

3. Mulla ei ole mitään blogiyhteistyöjuttuja

Tämä on sekä hyvä että huono asia. Toki yhteistyöt toisivat mulle bloggaajana tiettyä uskottavuutta. Toisaalta, jos blogin aiheena on kulutuskriittisyys ja vanhasta uutta DIY niin kukahan sitten olisi sopiva blogikumppani? Ja totta puhuakseni, mulla on myös näitä blogin myötä saatuja lahjoituksia tullut aika mittavastikin, mutta vaan ystäviltä ja sukulaisilta. Eli olen kyllä oman osani hyvää myös tämän bloggaamsen kautta saanut, vaikkei se kaupallisina yhteistyöjuttuina ole näkynytkään.

Toisaalta oon miettinyt, että mun on helpompi kehua sellaisia tuotteita ja tuottajia, joista aidosti pidän. En tarkoita, että blogiyteistyöt olis aina vain rahasta ja hyötymistarkoituksessa otettuja, mutta onhan siinä se ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”-aspekti olemassa. Ja toisaalta britit sanoo myös, että ”there’s no such thing as free lunches” eli yhteistyöbloggaaminen on täyttä työtä myös. Siksikin kynnys siihen on ehkä itsellä vähän korkealla ollut. Mulla on myös aika kovat standardit itselleni, jos jotain lähden tekemään. Siksipä ajattelisin, että entisenä perfektionistina teen ihan viisaasti, jos pysyttelen näissä lumppujen tuunauksissa ja tyylipostauksissa ;D

4. Bloggaamisestani ei ole mitään hyötyä

Tämä viimeinen päätelmä liittyy kaikkiin edeltäviin kohtiin. Hyödyllisempää olisi aina vaan istua ompelukoneen ääressä ja tehdä lapsille ja itselle uusia vaatteita. Kesän ja syksyn olinkin mennyt tämä hyötynäkökulma edellä ja siksikin arvelin vain jättäväni bloggaamisen pois. Mutta kuitenkaan lopettamisajatus ei tuntunut ihan oikealta. Vaikka tästä ei näytä olevan välitöntä hyötyä, silti se tuo mulle iloa. huomasin tämän postauksen asukuvia ottaessa, että olin oikeastaan kaivannut tänne blogimaailmaan. Tuntui kivalta stailata ja ottaa kuvia. Voisko siis tässä tehokkuuden maailmassa tehdä jotain, joka on ihan vaan kivaa?

Kaiken tämän päälle olen myös parhaimmillani uusien asioiden liikkeellepanemisessa. Mulle puurtaminen ja rutiinit on aika puuduttavia ja kaipa tämä bloggaaminen oli myös tulossa siihen pisteeseen. Kaipasin alun innostusta ja keveyttä. Mutta ehkä voin löytää keveyttä myös rutiineista ja ehkä se on juuri se asia, jossa mun nyt tulee kasvaa. Ja siksi jatkan. Koska tää bloggaaminen selkeästi kasvattaa mua ihmisenä. Mikä klisee, mutta totta se on!

Entäs te mun rakkaat lukijat: miksi te bloggaatte, jos bloggaatte? Mikä tässä kiehtoo ja saa jatkamaan? Tai mikä on se teidän juttu, josta saatte uutta intoa päiviin?

Jatkosta sen verran, että aiheet pysyy samana, mutta ehkä mun mieli vetää enemmän muoti- ja tyyliasioiden suuntaan. Tässäkin postauksessa siis teemana yksi mun suosikkiasuista tälle syksylle. Rakastan tätä aikaa, kun voi ainakin joskus käyttää villatakkia ja huivia takin sijasta. Se aika kestää vain hetken eikä koske puistoreissuja, mutta jos edes joskus. Huivi ja laukku mun suosikkiasusteita syksyyn. Molemmat second handia of course 🙂

Outfit details/ Asun tiedot

Huivi/scarf: Daniel Hechter (second hand)

Villatakki / Cardigan: Oui moments

Farkkupaita / denim shirt: DIY

Leggings: DIY

Kengät/shoes: Din sko

Laukku/Bag: Second hand

 

Syksyn asu / OOTD

syysasu2syysasu1details2details

 

 

Mainokset

19 thoughts on “4 syytä lopettaa bloggaaminen sekä syksyinen OOTD

  1. Ihan mahtavaa, että palasit! 🙂 – Mielestäni sinä olet kyllä kaukana keskiverrosta. Ensinnäkin: olet kaunis, sinulla on hyvä tyylitaju, kirjoitat kivasti ja olet jotenkin persoonana ja bloggarina ihailtavan vilpitön ja aito. Lisäksi blogisi on mielestäni kiinnostava yhdistelmä tyyliä, muotia ja ekologisuutta. – Niitä asioita kun ei aina ole helppoa tunkea samaan virkkeeseen tai kappaleeseen. Muoti liitetään niin helposti kertakäyttökulttuuriin. Mielestäni sinä osoitat koko ajan tosi kivasti, että kierrätystyyli voi olla myös muodikasta. Yhteen aikaanhan kierrätyshenkisyys oli lähes synonyymi retrohenkisyydelle. – Nykyisin tuosta lokeroinnista on onneksi päästy. Että jatka ihmeessä – sitä tahtia, kun jaksat ja ehdit. 🙂 Itsekin olen ollut monta kertaa pistämässä hanskat tiskiin ja pohtinut, että onko se bloggaus kaiken sen ajan ja vaiva arvoista. Että jos tosiaan keskittyisi vain kässäilyyn. Mut kun mä rakastan sisällöntuotantoa ihan yhtä paljon kuin niitä käsitöitä ja tykkään hirmuisesti kanssakäynnistä erilaisten ihmisten kanssa. Että aina minä olen sitten kuitenkin lopulta päättänyt jatkaa. 🙂 Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos kivasta postauksesta!

    Tykkää

    1. Kiitos Sanna ensiksikin alkuperäisestä rohkaisusta ja vielä tästäkin. Oon kyllä aika mielissäni, jos oon onnistunut juuri tuota muodin ja kierrätyksen yhdistämistä tuomaan osaltani esiin. Se on ollut mun ultimate tavoite koko ajan ja miten huippua, jos se näkyy blogissa. Aitous varmaan johtuu osittain jo iästäkin. Ei jaksa enää teeskennellä, kun siitä ei aiemminkaan ole mitään hyötyä tai iloa ollut.

      Tunnistan itseäni tuosta: ”rakastan sisällöntuotantoa yhtä paljon kuin kässää” – lausahduksesta. Huomaan miten paljon paremmalla fiiliksellä oon tänään ollut, kun vaan sain taas kirjoituksen kuvineen ulos puristettua 😀

      Tykkää

  2. Mä oon ihan samaa mieltä Sanna Kototekon kanssa! Kommentoimaan hyvin harvoin ehtii, mutta mä oon kyllä tykännyt käydä kurkkimassa ja ihastelemassa, mitä kaunista oot tehnyt jostain vanhasta materiaalista, jota ei enää käytetä alkuperäisessä muodossaan.

    Sinällään muptiblogien ammattimaisuus on vähän jopa hrngästyttävää…..itselleni on jäänyt ihan vain pari vanhaa suosikkia, joita olen alusta asti seurannut. Enemmän viehättää blogeissa se tietty kotikutoisuus, ettei kaikki ole niin viimeisen päälle sliipattua/stailattua/photoshopattua ja laskelmoitua… Tätä se nimittäin on rai siltä se vaikuttaa niin monessa blogissa olevan nykyään (siis sen tyyli-kategorian alla).

    Ei kolmen lapsen äidin tarviikkaan niin tiheään postata. Mykavampaahan tää onkin rennommalla otteella, eikä vaan velvollisuuden tunnista.

    Ihanaa, että jatkat ainakin vielä ja toivottavasti vielä pitkään 😊

    Tykkää

    1. Voi kiitos Jaana ihanasta kommentista. Rohkaisee, todella. Varsinkin kun oot itekin tommonen tyyliguru 🙂

      Joo tyyliblogit on itsellekin yleensä vähän liian ammattimaisen oloisia. Tykkään kyllä katsella kauniita kuvia, mutta monesti jää sellainen fiilis, että miten tätä hienoa lookkia nyt voisi tänne rapaiseen ja usein kylmään Ouluun saatikka lähipuistoon soveltaa. Ja myös ehkä kaipaa sitä persoonaa sen eteerisen kuvan takaa. Sama olis melkeen katsella jotain verkkoversiota vaikka Cosmopolitanista. Että kotikutoisuutta arvostan kyllä itsekin ja sellaista aitoutta. Tykkään mm. Tyyliä metsästämässä Veerasta, kun se suosiostaan huolimatta aina vastailee kommentteihin ja muutenkin tuo persoonaansa kivasti esille blogissa.

      Tykkää

  3. Ihana postaus ja ihana asu! Täällä painitaan ihan samojen asioiden äärellä. Bloggaamismotivaatio nolla.. Kiva, kun palasit!

    Tykkää

    1. Kiitos Henni! Hyvä kuulla, etten ole yksin. Mutta toivottavasti jatkat kuitenkin. Pitää taas käydä vastavierailulla, kun oon ollut laiska blogikommentoija myös :O Kävin muuten kattoon sun viimeisimmän asun ja se oli todella bueno 🙂

      Tykkää

  4. Sanna_Kototeko kirjoitti viisaasti. Vaikka en itse ole muoti-ihmisiä, niin käyn lukemassa postauksiasi, koska teet hienoja juttuja tyylillä! Ja arvostan kovasti ekologista näkökulmaa ja kauneuttasi ja tyylitajuasi. Mun ajatuksia olet onnistunut laajentamaan monet kerrat. Toivon, että jatkat, mutta levosta ja ilosta käsin!

    Olen kans miettinyt, että miksi blogata eikä pitää vaan vanhanaikaista päiväkirjaa. Itsekin aluksi varsinkin mietin, että jos ei ole paljon lukijoita, niin miksi blogata ollenkaan ja teki mieli heittää hanskat tiskiin. Mutta en enää ajattele sitä niin paljon. Nautin siitä kovasti, kun postausidea kypsyy päässä. Jos ei olisi blogia, en varmasti tässä perhearjen keskellä koskaan ideoita jaksaisi kirjoittaa päiväkirjaan. Mutta blogi motivoi kirjoittamaan ja minulle tekstin tuottaminen on ilo ja jokainen teksti on oman elämän oivalluksen pohtimista ja vie omia ajatuksia eteenpäin. Ja olen ajatellut, että jos yksikin ihminen sai iloa postauksesta, niin teksti kannatti kirjoittaa blogiin asti. Mutta kyllä palaute on silti tärkeää. Pienikin palaute ilahduttaa aina kovasti.

    Tykkää

    1. Hyviä ajatuksia Vaimo! Mulla oli kans tuo mielessä, että jos vaikka yksikin lukija saa näistä mun sepustuksista jotain niin kai sen pitäis riittää. Ja tuo työstäminen on myös ihanaa ja samalla vähän myös kamalaa, mutta lopputulos aina palkitsee.

      Ja ihana, että oot saanut myös uutta ajateltavaa mun postauksien myötä. Se on oikeasti parasta palautetta mitä bloggaaja voi saada. Ja samoin muuten sun tekstit puhuttelee omassa genressään. Jotenkin ne tuntuu tulevan aina sopivalla hetkellä 🙂

      Tykkää

  5. Hyviä ja kovin tutun kuuloisia pohdintoja! Mä olen päättänyt blogata rennosti – jos jokin muu juttu tuntuu illalla tärkeämmältä tai kivemmalta, teen sitä. Tottakai olisi hienoa, jos voisi päivittäin käyttää monta tuntia blogin parissa, mutta se ei vaan ole nyt mahdollista. Ajanpuute näkyy myös kävijämäärissä ja itseä harmittaa erityisesti se, että tiedän, mitä haluaisin blogin kanssa tehdä, mutta en vain ehdi.

    Sitten taas toisaalta olen pähkäillyt asian samoin kuin edellinen kommentoija; jos postauksesta on iloa tai hyötyä edes yhdelle ihmiselle, se kannatti kirjoittaa. Niin kauan kuin kirjoittaminen ja kuvaaminen on itsestä kiva, blogia on ilo tehdä vaikkei kaikkia omia tavoitteita saavuttaisikaan.

    Keskinkertaisuuteen on myös pakko kommentoida, etten mä jaksa esim. provosoivia tekstejä tai klikkiotsikoita. Ammattilaisten tekstejä on kiva lukea, mutta he ovat ammattilaisia – itseä on aika vaikea verrata heihin. Mun mielestä on huippua löytää blogi, jonka kirjoittajan kanssa tuntee samanhenkisyyttä ja toisaalta on kiva saada oman blogin ympärille samantyylisiä ihmisiä. 🙂

    Mukavaa päivää myös teille! 🙂

    Tykkää

    1. Hyviä ajatuksia Veera! Mulla on varmaan välillä vähän samaa turhautumista tuon ajan vähyyden kanssa. Postausideoita olis vaikka kuinka, mutta aika on todella rajallinen ja muitakin juttuja haluan välillä priorisoida.

      Joo en juuri itsekään jaksa liian raflaavia bloggaajia ainakaan säännöllisesti seurata. Kuten jo tuolla aiemmin muut kommentoi, bloggaajan aitous ja joskus pieni rosoisuus on pelkkää plussaa. Helpompi lähestyä blogia, jos se ei ole liian kliininen tai pro.

      Kiitos kommentista ja kivaa päivää sinnekin ❤

      Tykkää

  6. Kiva palasit taas linjoille. 🙂 Olenkin jo ehtinyt kaipaamaan juttujasi. Toivottavasti jatkat vielä blogin pyörittämistä, sillä tänne on ollut aina kiva palata. 🙂

    Ei mullakaan ole paljoa lukijoita, mutta olen galunnut pitää siitä omasta tyylistä ja vapaudesta kiinni. Saan kirjoittaa juuri siitä mistä haluan ja muutama yhteistyökin on tullut tehtyä sellaisten kanssa, joiden kanssa on ollut luontevaa tehdä yhteistyötä. Olen ajatellut, että blogiin tulee ne lukijat, jotka tykkäävät tavastani kirjoittaa, sillä kivoja kuvia blogissa on harvoin 😀

    Tykkää

    1. Voi ihana Voikku 🙂 Kiva, kun käyt kylässä. Juuri noinhan se menee, että omalla tyylillä jaksaa asioita tehdä pisimpään ja homma pysyy mielekkäänä. Ja lopulta tähän ajatukseen aina itsekin palaan, että en kirjoita niinkään paljon muille kuin itselleni. Kuten Vaimo tuossa kommentoi, tämä bloggaaminen jäsentää myös omaa ajattelua. Bonusta aina, jos joku muukin ajatuksista saa jotain itselleen 🙂 Sä ootkin kyllä aivan huippu kirjoittamaan. Ihailen sitä miten moni teologinen asia saa sun käsittelyssä ihan konkreettisen muodon. Ja niin se kuuluu mennäkin, teologia on elämää varten eikä elämä teologiaa 😀

      Tykkää

      1. Ehkä tuon teologisen näkökulman käsitteleminen on minulle erilaista kuin papeilla 😁 Kiitos, en olekaan koskaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta. Tosin teksti kun syntyy se on pakko kirjoittaa ylös.

        Tykkää

  7. Oli jo ikävä!❤️ Kiitos, että kirjoitit ja ihanaa, jos jaksat jatkaa. Minusta blogillasi on aina ollut paikka ja tarkoituksensa, vaikka et aina siihen itse uskoisikaan. ❤️

    Tykkää

  8. Heippa! Olipa kiva lukea sun ajatuksia, koska itsekin painin aivan samojen tunteiden äärellä! Uskomatonta miten vaikeeta on pysytellä täällä blogimaailmassa ihan taviksena ”nobodyna” ja yrittä kirjoitta postauksia omista tekeleistään. Ei se että olis miljoona lukijaa ja huippu hyvä josain tee blogista sen parempaa, vaan oikeestaan näin on hyvä. Niin kauan kun bloggaaminen pysyy rentona harrastuksena se on jees, mut kait ne paineetlkin kasvais ihan hirmuisesti jos olis kauheesti lukoijoita?
    Ihan huippua kun palasit, koska mä tykkään lukea sun blogia ja katsella sun mageita kuvia! ❤ t.Tiko
    Ihanaa syksya sulle!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Tiina ja ihana, että käyt täällä lukemassa. Joo totta se on, että on aika stressitöntä kirjoittaa, kun lukijoita on korkeitaan muutama sata kuin vaikka kymmenentuhatta. Työtähän se jo silloin olis ja varmasti paineet kovat, ainakin kirjoittajalla itsellään. Eli hyvä osa meillä ”nobodyilla” lopulta 😀 Ja onneksi on aika paljon elämää myös blogin ulkopuolella, sellaista jolla oikeasti on merkitystä!

      Tykkää

  9. Moikka! Eksyin blogiisi sattumalta etsiessäni eettistä muotia käsitteleviä blogeja. Nykyään bloggaaminen on niin yleistä, että joukosta on vaikea erottua. Sinulla on kuitenkin arvot kohdallaan. Samastuin tuohon kohtaan ”tuntuu ettei omalla äänellä ole merkitystä”, olen itsekin uutena bloggaajana huomannut kuinka harvinaisia kommentit ovat vaikka lukijoita olisi jo ihan kivasti. Olisi kiva herättää enemmän keskustelua! Oma blogini esittelee suomalaisia muotialalla toimivia brändejä ja lisäksi kirjoitan eettisiin ja ekologisiin arvoihin liittyviä postauksia. Käy vilkaisemassa jos kiinnostaa 🙂 http://www.dashingdesigners.net
    http://www.facecook.com/dashingdesigners ja super paljon tsemppiä sinne!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Maiju ja kiva kun eksyit tänne. Sullakin on kiinnostavan oloinen blogi ja sivusto. Alanpas seurailemaan sua, koska tieto näistä kotimaisista eettisistä brändeistä on kyllä aika hajallaan. Hieno idea koota niitä yhteen paikkaan ja sitä kautta levittää tietoa.

      Mulla harmittaa eniten se, että en ehdi käydä muiden blogeja enempää kommentoimassa… Se on minusta kans just sitä toisen työn arvostamista. Ihanaa syksyä sullekin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s