Naiseuden ytimessä

Vapaudu tekemään virheitä – yhden midihameen tarina

Post only in Finnish

Olen tässä jo pitkään hautonut mielessäni otsikon aihetta juuri blogiin liittyvissä aihepiireissä, lähinnä ompelussa. Kuten olen tainnut monessa yhteydessä todeta, olen ollut jonkin sortin perfektionisti aiemmin. Jos en olisi moisesta parantumassa, en olisi koskaan varmaan tullut tätä blogiakaan aloittaneeksi. Enhän vieläkään osaa ottaa täydellisiä valokuvia, puhumattakaan että ompelutyöni jälki kestäisi kaikin paikoin lähemmän tarkastelun. Silti teen, koska yhden asian olen tajunnut: virheitä tekemällä oppii enemmän kuin tekemättä yhtään mitään.

Viimeinen ”niitti” postauksen kirjoittamiseen tuli, kun tein (omasta mielestä oikein kunnon) ompelumokan. Olin pitkään nimittäin suunnitellut tekeväni itselleni kesäksi ihanan harmaan pitkän trikoomekon. Pinterestit oli selattu ja pikkuhiljaa aivoihin alkoi piirtyä ajatus minkälainen mekko olisi kiva. Ja vieläpä sellainen, jossa voisi imettää. Olin siis fiiliksissä.

Viimein sain piirrettyä kaavan ja tein jopa testimekon, koska halusin tämän olevan se kesän ihanin vaate. Varsinaisen mekon leikattuani ja saumat ommeltuani todellisuus iski vasten kasvoja. Ihan kauhean näköinen. Kaikki huomioi kiinnittyi mun raskauden jälkeen ei-niin-kauniiseen keskivartaloon ja rinnuksiin. Vaikka kuinka asettelin ja nostelin mekkoa, se ei siitä muuttunut. Keksin vielä kiinnittää vesiputouskauluksen napilla sivulle ja kuvittelin tämän loistavan innovaation pelastavan tilanteen. Vaan ei. Vielä testasin lantiovyötäkin. Edelleenkään se ei näyttänyt siltä mun unelmien kesämekolta, jossa niitä kesäisiä katuja liihottelin mielikuvissani.

testi
Eikö se lantiovyö kuitenkin pelastais tilanteen?

Lopulta siis jouduin (liian) pitkän vatuloinnin ja facebookin ompeluryhmästä saamani vahvistuksen (kiitos Piia) jälkeen myöntämään, että päässäni piirtynyt kuva ei realisoitunutkaan lopputuotteeseen. Se oli auttamattoman vääränmallinen itselleni. Jouduin siis tekemään ”hiiri kissalle takkia ompeli”-tempun ja pelastamaan mekosta mitä pelastettavissa oli: siitä tuli kiva kesäinen midimittainen hame. Ja tämä todellakin menee käyttöön.

 

Huomasin kuitenkin tämän projektin epäonnistumisen myötä suuria tunteita sisälläni. ”Olis pitänyt vaan tehdä se toinen malli”, ”nyt meni kankaat hukkaan, kun en osannutkaan”. Harmin tunne oli ehkä kohtuuttoman suuri, jos ajattelee kuinka pienestä asiasta oli lopulta kyse. Sainhan kuitenkin paljon enemmän kuin sen tuluskukkaron, joka siitä hiiren ompeluyritelmästä kissalle jäi. Oikeastaanhan tästä vain opin, että voimakkaasti yläosaa korostavat mallit ei sovi mulle mekoissa. Ja jäihän mulle tuo tosi kiva hame.

Tällaiseen tekemisen mentaliteettiin olen nyt yhä enemmän itseäni kasvattamassa tässä luomisen saralla. Huomaan, että usein mietin ja puntaroin monia ompeluksia ihan järkyttävän kauan ja istuskelen kankaiden vieressä. Toki hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, mutta koen, että tässä on joku järjetön päänsisäinen itselle asetettu suoritustaso kyseessä. Joka ei tuo ainakaan lisää iloa tähän luomisprosessiin.

Havaitsen myös riskinoton välttelyä aiemmassa elämässäni monellakin saralla. Samantyyppistä ”turvallisuushakuisuutta” löytyy monessa kohden taaksepäin katsoessa. Olen usein mennyt siitä missä aita on, jos nyt ei matalimmalla niin ainakin niin matalalla, ettei ongelmia ylimenossa tule. Opiskelujen, töiden ja monen muunkin asian suhteen. Tätä kirjoittaessa tajuan, että se on siis pohjimmiltaan pelkoa: pelkoa epäonnistumisesta. Vaikeinta kai on hyväksyä oma vajavaisuutensa ja rakastaa itseään silti. Ja kuitenkin myös nähdä omat vahvuutensa: tässä olen hyvä, tätä minun tulee vielä opetella.

Tätä riskien ottoa siis olen opettelemassa ja aion jatkaa. Ja jos nyökyttelit tekstiä lukiessa niin jatka sinäkin, tai jos et ole vielä uskaltanut, niin aloita tänään. Minusta tämä on kertakaikkisen vapauttavaa kaikessa kipeydessään. Sinä (kuten minäkin) oot kuitenkin huipputyyppi ja sulla on jotain ainutlaatuista annettavaa tälle maailmalle. Ota siis riski ja uskalla tulla näkyväksi. Sinä osaat ja sinä uskallat, enemmän kuin arvaatkaan!

Advertisements

8 thoughts on “Vapaudu tekemään virheitä – yhden midihameen tarina

  1. Aaaahh!! Ihanaa tekstiä! Itse olen kamppaillut viime aikoina irti miellyttämisen tarpeesta, jota olen kasvattanut itseeni pienestä pitäen. Pelkoa siitä, ettei ole toisten silmissä tarpeeksi hyvä tai tykättävä tyyppi. Ihanaa olla ja tehdä vain sitä mitä on ja tekee miettimättä muita! Olet upeasti kasvattanut blogiasi siihen suuntaan, jona olen sen jo kauan sitten nähnyt. ❤️

    Tykkää

  2. Tähän tekstiin viittasit ilmeisesti blogissani :). Aika hauskaa, että ollaan oltu saman asian äärellä. Se uuden aloittamisen pelko on välillä liiankin syvässä ja harmi epäonnistumisesta rajoittaa liikaa. Ilman epäonnistumisia ei tosiaan voi kasvaa, eikä oppia. Hame näyttää hyvälle, hienoa, että lähdit tekemään mekosta jotain muuta. Tarpeellinen kirjoitus myös itselleni, kiitoksia, kun jaoit tämän :). Kyllä me opitaan ja osataan 🙂

    Tykkää

    1. Joo just tähän viittasin. Näinhän se on, tulta päin vaan, vaikka joskus vähän pelottaiskin 🙂 Harmitus menee ohi ja sen jälkeen on taas yhtä kokemusta viisaampi. Kiitos kommentista ja kiva, jos herätti ajatuksia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s