Naiseuden ytimessä

Nainen – sun elämä riittää

Post only in Finnish

Olen paljon pohtinut viime aikoina yhteiskunnan asettamia paineita naisen elämään. Tee ura, kasvata perhe, sisusta upea asunto, laihduta heti raskauskilot… mitä näitä nyt on. Ja paljonhan näistä on mediassa kirjoitettukin.

Uskon, että ulkopuolelta tuleva paine ja odotukset koettelevat jokaista naista, mutta uskallan väittää, että aika monet asiat ovat kuitenkin lopulta jokaisen naisen omien korvien välissä kaikkein eniten. Eli me naiset olemme itse itsemme pahimpia piiskureita ja vaatijoita. Ainakin itsessäni tunnistan tämän sisäisen orjapiiskurin hyvinkin selvästi. Usein jonkun upean daamin instagram-tiliä selatessa tulee väkisin se ajatus, että ”vau mikä täydellinen elämä”. Ja sitten katse karkaa lattialla lojuvaan pieneen sukkaan ja likaiseen pöytäliinaan. Ei meillä kyllä…

Toinen paineen luoja on tämä kamalan aktiivinen kasvattaminen, jossa pitäis olla läsnä koko ajan. Nyt kun kotona ollaan, niin sen kai pitäis olla jotenkin vähimmäisvaatimus, että kasvattaa ihan tosissaan. On tosi kiinnostunut lapsestaan ja leikkiä ja aktivoida jajajaja…. Itsehän olen ihan tavallinen, aika usein poissaoleva ja joskus myös kohtuu huonolla tuulella oleva äiti. En jaksa järjestää lapsille arjessa ulkoilua tai leikkitreffejä kummempaa. En useinkaan pelaa tai leiki heidän kanssa. Suurin saavutukseni on ollut leipominen yhdessä silloin tällöin.

Olen usein asettanut jopa kotona ollessa päivälleni tavoitteita, joita kohti sitten mennään. Isommat lapset saavat sitten kärsiä äidin kiukuttelusta, jos to-do-lista jääkin puolitiehen… Laitan nyt nämä tavarat paikalleen, ompelen muutaman sauman, leivon vähän jnejne. Kuulostaako tutulta? Kolmannen lapsen myötä olen oppinut, että tavoitteellinen elämä on aika turhaa. Tavoitteeksi riittää lasten tarpeista huolehtiminen ja itsensä ihmisen näköiseksi saattaminen. Kaikki muu on melkeinpä toisarvoista.

Avioliiton alkuaikoina koitin myös enemmänkin vastata mieheni vaatekaapista, niinkuin monet naiset. Joskus siitä saatiin oikein muheva riitakin aikaiseksi. Siis toisen vaatteista ?!? Olen kuitenkin oppinut, että mieheni ei ole minun näyttelyesine, jonka voin koristaa haluamallani tavalla ja sitten esitellä maailmalle. Älkää käsittäkö väärin, miehelläni on oikein hyvä esteettinen silmä, mutta hän ei lopultakaan ole ihan niin kiinnostunut vaatteista ulkonäön vuoksi kuin allekirjoittanut. Eikä tarvi ollakaan! Nykyisin olen opetellut seuraamaan minkälaisista vaatteista hän itse pitää ja ehdottelen uusia vaatteita sen perusteella. Aika paljon vähemmän konfliktiherkkää ja suhdetta rakentavaa toimintaa allekirjoittaneelta.

Olen myös joutunut relaamaan lasten pukemisen suhteen. Haluaisin lasteni olevan kivoja pikku mallinukkeja, mutta heilläpä tuntuu olevan jo omaa tahtoa vaatetuksensa suhteen. Pahus sentään. Vanhempi useammin taipuu minun tahtoon vaatteita valitessa, mutta keskimmäinen haluaa jo usein itse päättää vaateyhdistelmänsä. Myönnettäköön, että joskus häntäkin vähän koitan ohjailla. Mutta viime aikoina olen oppinut mm. sukkavalinnoissa, että värimaailmaan epäsopivat monenkirjavat sukat on ihan ok. Jos lapsi itse tykkää niistä. Tai riitelevät printtikuosit ylä- ja alaosassa. Ei siihen maailma kaadu, edes esteetikkoäidin maailma.

Kodin suhteen en ole koskaan ollutkaan ihan niin niuho. Mulle riittää suhteellisen kiva ja toimiva sisustus ja kohtuullinen väriharmonia. Nyt varsinkaan lasten ollessa ihan pieniä, en yhtään välitä onko joka nurkka loppuun saakka mietitty kaunis vaalea kokonaisuus. Kaikki sohvatyynyt on kuitenkin pitkin lattiaa suurimman osan aikaa, joten se siitä sisustuksesta. Siisteyden suhteen oon ollut vielä vähemmän niuho. Nykyisin järjestelen kyllä paikkoja aiempaa enemmän, koska kaaos on valmis niin nopeasti pienten lasten kanssa. En silti saa näppyjä, vaikka tiskikone on tyhjentämättä (just nyt taitaa muuten olla) tai pölyä näkyy pinnoilla. Me vietetään niin paljon aikaa kotona, että olisi kumma, jos täällä olisi kaikki tiptop koko ajan. Myös vieraat saa tulla ja mennä miten haluavat. En siivoa tai järjestä ketään varten. Meidän koti on asumista ei minun estetiikan tajun esittelyä varten. Niin ja tää ei ole ainoastaan minun vaan ihan koko perheen koti. Tämänkin olen joutunut pitkin hampain myöntämään…

Viimeinen asia, josta olen hellittänyt on työ. Olen päättänyt kotiäitiyden riittävän tällä hetkellä. En siis havittele opintojen aloitusta tai töitä vielä hetkeen. Enkä edes suunnittele jotain pikkubusinesta tähän kotonaoloni ajaksi. Nautin tästä rauhallisesta ajasta kotona, ihan hyvällä omallatunnolla. Olen ollut aina todella työorientoitunut ihminen, joten tämä on ollut omanlaisensa prosessi. Varsinkin, kun ympärillä muita äitejä palailee töihin. Toki ajatus välillä välähtää mielessä, että kelpaankohan enää työelämään. Mutta päätän riittää, sinnekin ja aikanaan. Ja jos en riitäkään, niin siinä ei ole minun arvoni. Sen määrittää Taivaan Isä eikä kukaan ihminen tai mun saavutukset.

Screenshot 2016-02-10 20.14.40
Kuva: Pinterest

 

Ainoat asiat siis mistä haluan pitää kiinni liittyvät omaan vaatekaappiin ja kauneuteen. Niihin voin ja haluan vaikuttaa. Ne on mulle tärkeitä juttuja, vaikka ilmankin pärjäisi. Jollekin muulle se voi olla kodin täydellinen harmonia. Mutta ihan kaikesta ei kannata yrittää pitää kiinni. Koska kukaan ei pysty, trust me.

Kaikella tällä halusin vain sanoa, että on ihan ok tyytyä epätäydelliseen elämässä. Katso nainen tänään ympärillesi ja näe se hyvä mitä siinä on. Iloitse ja ole tyytyväinen. Jokaisen täydellisen instagram- äidin -tilin takana on nainen, jonka elämässä on harhailevia sukkia, likaisia tiskejä, epätäydellisiä kasvatushetkiä… En tosiaankaan puhu korkealta, koska olen itsekin koko ajan prosessissa, jossa päästän irti. Päästän irti itselleni asettamista paineista näyttää täydelliseltä ja olla täydellinen äiti, nainen ja vaimo. Kyselen itseltäni ja nyt teiltä riittäisikö olla ihan tällainen epätäydellinen oma itsensä? Yksi ystäväni sen kerran kauniisti muotoili: elämän rosoisuuden keskeltä löytyy sen kauneus.

Dia1

Advertisements

8 thoughts on “Nainen – sun elämä riittää

  1. Tosi kiva teksti. Ja ihan samaa mieltä, että kyllä se täydellisyyden tavoittelu on tosiaan siellä omien korvien välissä. Tämä blogi- ja Insta-maailma hämärtävät mielestäni todellisuutta: syntyy tosi helposti illuusio, että kaikkien muiden elämät ovat täydellisiä. – Olohuoneen lattioilla lojuu ainoastaan maton sävyyn sointuvia leluja ja lelulaatikon legotkin mätsäävät asunnon väritykseen. No, ehkä se ei koskaan ole se koko kuva, mutta juuri sitä osaa, mistä ne illuusiot syntyvät. Minä uskon lähes täydellisyydeksi kiiltokuvamaisen kodin, lapset ja perheen siinä kohtaa, kun olen saanut olla kärpäsenä katossa vaikkapa viikon ja nähnyt, mitä se arki oikeasti on. Olen nimittäin monesti miettinyt, että millaisia puolisoita tai kuinka läsnä olevia äitejä monet bloggarit tai ahkerat instailijat ovat. Erityisesti sellaiset, jotka tekevät sitä työnsä ohessa. Se vie kuitenkin hirmuisesti aikaa. Naisen blogiharrastus haukkaa helposti koko perheen yhteisestä ajasta ihan järjettömän lohkareen ja perhe-elämästä tulee yhtäkkiä naisen harrastuksen näyttämö. Jokainen pienikin juttu ja kaunis hetki muuntuu täydelliseksi blogipostaukseksi tai Instagram-kuvaksi. Pelottavaa, pahimmillaan. Ei varmasti kaikkien kohdalla ole noin, mutta epäilen, että osan kyllä. Yhteen blogiin oli kerätty anonyymisti bloggareiden kommentteja liittyen bloggausstressiin. Siinä joku (ilmeisesti sisustusbloggari) tilitti sitä, kuinka hänen pitää saada säännöllisesti kotiinsa tyylikästä kuvattavaa. Käy sitten ostamassa tavaroita sisustusliikkeistä, mutta joutuu usein palauttamaan ne tajutessaan, ettei hänellä oikeasti ole varaa pitää niitä. – Se siitä täydellisyydestä.

    Äitiys – silmäpussit. Synnytyksen jälkeinen aika – roikkuva vatsa. Liian vähän unta – äreä äiti. Siinä muutamia tosielämän tiiviitä parivaljakoita. Täydellisyys on niistä kaukana ja saakin olla. Vaikka itsekin rakastan estetiikkaa, kauniita värejä ja kuvia, muistutan itseäni tämän tästäkin seuraavalla sloganilla: ”elämä ei ole asetelma”. Siihen kuuluu se tietty keskeneräisyys, epätäydellisyys, säröt ja lommot. Pieni epätäydellisyys on oikeastaan… täydellistä! 🙂

    P.S. Ihan mielenkiinnosta: minkä alan ammattilainen sinä olet, jos saan kysyä?

    Tykkää

    1. Kiitos pitkästä ja ajatuksia herättävästä kommentista Sanna. Jotenkin hälyttävää, jos harrastus menee noin vakavalle asteelle… onneksi bloggaan kierrätysmuodista. Hutitkin on halpoja 🙂 Toki en olekaan mikään semipro bloggaaja, mutta blogistressin oon hoitanut aina niin päin, etten bloggaa, jos ei irtoa. Vaikka some-maailma onkin nopeatempoinen en usko, että viikon tauko kaataa mitään.

      Tuo sun slogan jäi mulle soimaan ja elämään. Siinä on yhdessä lauseessa melkein kaikki mitä koko mun postaus sisälsi. Se pompsahtaa mun mieleen usein ja saa mut hymyilemään.

      Oon kaupallisen koulutuksen Englannissa yliopistossa saanut. Uraa oon tehnyt ensin matkailualalla kv-myynnissä ja sittemmin Nokialla. Noksun hommat oli enemmän hallinnollista puolta. Assarointia ja myöhemmin tietohallinnon asiantuntijatehtäviä. Viestinä olis aina ollut eniten se mun juttu, mutta en ole vain koskaan alalle päässyt, yrityksistä huolimatta. Tässä onneksi voin hyvin toteuttaa sitä puolta itsestäni. Oon muuten LinkedInissä. Jos oot sinäkin niin vois kontaktoida senkin kautta?

      Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus, tärkeä aihe! Liiat vaatimukset itselle saavat helposti aikaan loppuun palamista. Minulla on täydellisyyden tavoittelu hiipunut iän myötä, annan itselleni helpommin anteeksi. Pääasia on, että meidän perhe, ja minä sitä myötä, voidaan kaikki hyvin ja viihdytään. Mun arvoissa kanssa on Jumala mukana. En tiedä sinun vakaumuksen suuntaa, eikä sillä ole merkitystä :). Mutta varmasti aika pitkälle samoja arvoja löytyy pohjalta.

    Tykkää

    1. Huomaan saman eli ikä on mullakin edesauttanut armollisuuteen. Antaa vähän perspektiiviä siihen mikä oikeasti on tärkeää.

      Ja joo, ihan kristitty oon. Kiva kuulla, että Jumala on sullekin tärkeä 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s