DIY · Naiseuden ytimessä · profound · suomeksi · Tuunaus

Suomen käsityökulttuurista ja liian helppo neulepanta

This posting is only in Finnish as it is on Finnish crafts and DIY culture

Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan miettinyt kouluaikana miksi käsityötä opetettiin niinkuin tehtiin. Nyt jälkeenpäin ja varsinkin uudestaan käsitöistä innostuneena olen asiaa alkanut pohtia enemmänkin. Myös käsitöiden opiskelussa pätee samat kaavat kuin muissakin aineissa: täydellisyyttä tavoitellaan ja kaikki samalla kaavalla. Vähän niinkuin liikunnassakin. Jos ei osannut telinevoimistelua, niin ei ollut väliä miten hyvä oli ehkä jossain muussa. Eikä koskaan tietenkään sanottu, että olisko joku toinen laji sun juttu, hiihdon ja yleisurheilun lisäksi. Kielten opiskelussa myös täydellisen kieliopin osaamista painotettiin yli kaiken muun. Ja minusta se kieli kuitenkin on eniten kommunikointia varten.

Tämä siis ainakin omana kouluaikanani. Käsitöihin palatakseni ommellessa saumat piti olla suoria ja kaikki tekivät samanlaisen kauluspaidan. Miinusta sai, jos tikkaukset ei olleet millilleen. Myös neulontatyöt olivat identtisiä. Lapaset, sukat jne. piti tehdä jokaisen. Tottakai perusjutut on hyvä oppia, mutta kyllä siellä luovuus ja tekemisen into tapettiin aika tehokkaasti. Ainakin, jos oli jokseenkin keskinkertainen ompelija ja vähän suurpiirteisempi, niinkuin itse olin. Rakastin jo silloin luoda ja toteuttaa, mutta en oikein sillä kaavalla, johon minua käsityötunneilla koitettiin istuttaa.

Minusta huvittava ja asiaa jotenkin kuvaava, juttu on neuletyö, jonka bongasin reilu vuosi sitten nimeltään Kässänopen painajainen. Siis WHAT!!!??? Onko se oikeasti suomalaisen kässänopen painajainen, jos joku neuloo villapaidan ainaoikealla neuleella. Kyseinen paita on minusta ihan superstaili ja ainaoikea neulepinta on kaunista kaikessa rosoisuudessaan. Tiedän, että neuleen nimi on lähinnä vitsi, mutta kyllä se jotain kertoo siitä miten suomalaiset arvottavat käsitöitä. Mitä monimutkaisempi malli, sen parempi. Mutta usko mua: Jos teet neuletakin vaikka lapsellesi tällä ohjeella, saat onnitella itseäsi. Minusta ainakin nykyisen pikakulttuurin aikana kuka tahansa kokonaisen neuleen valmiiksi saanut on voittaja.

En tiedä mikä tilanne on tänä päivänä käsityöopetuksen saralla. Itsekin arvostan edelleenkin kovasti ihmisiä, jotka jaksavat virkata kokonaisen päiväpeiton kalastajalangasta. Minä en vaan kykenisi ikinä moiseen kärsivällisyysponnistukseen. Toivoisin kuitenkin, että nuorille annettaisi mahdollisuus olla oikeasti luovia ja toteuttaa itseään käsityötunnilla. Perustekniikat on tärkeitä, mutta jos joku innostuu käsityöistä, innostuu hän sitä kautta myös niistä perustekniikoista. Ainakin itselleni on käynyt juuri näin tässä bloggausaikana.

Tiedän, että näissä postauksissa laulu on aina sama, mutta minusta asia on tärkeä. Jos ei ihmisiä kannusteta kokeilemaan käsitöitä matalalla kynnyksellä, niin ei kukaan halua edes aloittaa. En minä ainakaan halunnut, moneen vuoteen. Onneksi siihen tuli muutos ja toivon, että sama tapahtuu myös ainakin joillekin minun lukijoista. Aloittaa voi vaikka tällaisesta pääpannasta, joka on sitä paljon parjattua ainaoikeaa. Ja silti aivan kiva 🙂
IMG_2243

Pannan ohje:

Tarvikkeet 50 g lankaa (jämälankaa riittää vajaakin kerä) esim 7 veljestä + pieni kerä ohutta mohairlankaa. Mohair tuo neuleeseen lämpöä. Itse käytin Kid mohairia. Älä käytä Rose-mohairia, se kutittaa! Rehellisyyden nimissä kyllä kutittaa kid mohairkin, mutta siedettävästi. Puikot 3,5-4 käsialan mukaan. Itselläni 3,5

1. Luo 25 silmukkaa löysästi
2. Neulo aina oikeaa kunnes työ on sopivan mittainen. Yltää pään ympäri ja on kuitenkin napakka.
3. Päätä silmukat.
4. Ompele yhteen lyhyemmät sivut ja päätä muut langan päät
5. Valmis!

 

 

 

Mainokset

6 thoughts on “Suomen käsityökulttuurista ja liian helppo neulepanta

  1. Tärkeä aihe! Valitsin yläasteella käsityöt valinnaiseksi. Tykkäsin jo tuolloin luoda jotain käsillä, mutten ollut kovin tuolloin luova. Meille annettiin ”raamit” (esim. lastenvaate, vuoritettu vaate, kuvioneule), mitä piti tehdä, mutta luovuutta sai käyttää vapaasti toteutuksessa. Arvostelu oli mielestäni asianmukaista eikä arvosanaa tai työn tarkkuutta korostettu. Mielestäni tämä toimi hyvin ja kipinä käsitöihin säilyi. 🙂

    Tykkää

    1. Ihanaa kuulla, että sulla on Johanna noin positiivinen kokemus. Oli meilläkin viimeisin opettaja paljon taiteellisempi kuin se, joka ensin opetti. Toisaalta arvostelussa täytyy toki olla aina tietyt kriteerit, senkin ymmärrän. Mutta en vaan käsittänyt sitä saumavarojen viivottimella piirtämistä ollenkaan:P

      Tykkää

  2. Minullakin oli yläasteella tekstiilityö valinnaisena, mutta en minä kohdannut tuollaista ”luovuuden tukahduttamista”. OK, saumojen piti olla suoria, saumavaroja ei saanut unohtaa eikä häntiä saanut jättää viimeistelemättä, mutta muuten en voi yhtyä tuohon sanomaasi.

    Meillä jo ala-asteen ensimmäisessä neuleessa (kaulaliinassa) sai itse päättää raitojen pituuden ja värin sekä hapsujen värin ja pituuden, jos niitä edes halusi. 5-luokan lapasissakin sai päättää raidoista tai muista värivyöhykkeistä (tein peukalot eri värillä), ja 6-luokan villasukkiin piti jo itse suunnitella jonkinlainen kuvio vapaavalintaiseen kohtaan ruutupaperia apuna käyttäen! (Minä tein sydämiä jalkapöytään, ja joku toinen teki raitoja koko matkalle paitsi yhteen kohtaan neliöitä, jotka jo täyttivät tuon kuvion ehdot.) Ja yläasteella oli jo niin vapaata, etten osannut päättää, mitä tekisin.

    Tuo ”Kässän-open painajaisen neuletakki” muuten ei viittaa siihen, että se neuletakki olisi käsityöopettajalle painajainen. ”Kässän-open painajaisella” viitataan henkilöön, jolla ”on peukalo keskellä kämmentä” eli onnistuu aina tekemään kaiken pieleen. Ellei sitten tarvitse tehdä vain yhtä ainoaa silmukkaa. 🙂

    Tykkää

    1. Onpa ihana kuulla. Varmaan tää on muuten opettajasta ihan hirveästi kiinni. Muistelen, että meillä ei henkilökemiat oikein toimineet ja hänellä kässästä oli käsitys, että pitää tehdä todella siistiä ja se on lähinnä se arvosteluperuste. Itse oon enemmän sellainen luova ja taiteellinen enkä kokenut sille olevan sijaa ollenkaan. Mutta joku toinen on saattanut kokea meidän silloisen open tosi hyvänä, koska on näkemykset kohdanneet. Ja liekö omat teiniangstitkin vaikuttaneet asiaan 😀 Kiitos kommentista ja näkökulmasta Johanna.

      Tykkää

  3. Ai niin, ja 1- tai 2-luokan neulatyynyyn piti tehdä kartonkipohja ja ommella ranteen ympäri menevä kuminauha, mutta neulatyynyn värit ja muodon sai ihan itse vapaasti valita. Minä tein neliön mallisten huopareunojen sisälle neliön mallisen tyynyn, ja koristelanka oli violettia. ^_^

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s