DIY · Fashion Revolution · Naiseuden ytimessä · profound · Project · Tuunaus · Vaatevallankumous

Turhautuneen naisen unelma ja lippis / Big Dream and a DIY Cap

English Version at the End of Post

Viime aikoina olen löytänyt itseni unelmoimasta. Olen turhautumisen seurauksena unelmoinut, että voisin mennä ostoksille ja ostaa mitä vaan tietäen, että ostamani vaate on tuotettu ketään riistämättä ja ekologisestikin. Unelmoinut hankkivani vaatteen ihan vaan sen perusteella, että se näyttää kivalta. Niinkuin ennen tein. Mennä siis ihan tuonne kaupungille normikauppoihin, sinne henkkamaukallekin ilman huonoa omaatuntoa. Olisko se mahdollista? Ja jos on, mitä minä voisin tehdä, että asiat menisivät vaatetuotannossa tähän suuntaan?

Mistä tämä turhautuminen on saanut alkunsa? No siitä, että jopa ihan perusvaatteiden löytäminen näillä omilla kriteereillä on hankalaa. Nyt oon siis shoppaillut miehelle ja lapsille juttuja. Miehille vaatteiden löytäminen on ihan mahdotonta. Jotain t-paitoja saattaa olla, mutta ei ne koskaan ole kivannäköisiä tai sitten mun isolle miehelle sopivia. En innostu valkoisista ja mustista laatikkopaidoista. Ärsyttää… Pitäis tilata jostain ulkomailta ja niissä sitten ei ole samanlaisia palautusoikeuksia kuin Suomessa.

Suomessa tuntuu ekomuoti olevan aika lapsenkengissä vielä. Ja en kyllä suostu ostamaan rumaa, vaikka se olisikin ekologisempaa. Ja tässä elämäntilanteessa myös joidenkin pienten suomalaisyritysten paidat on vähän turhan arvokkaita. Mulle joku 40 eur on aivan maksimi perus t-paidasta. Mm. People Tree (jotka juuri pysyvät tuon hintarajan alapuolella) tuottaa eettisissä oloissa vaatteita Bangladeshissa, mutta Suomessa tällä hetkellä ko. merkkiä ei saa juuri mistään. Haluaisin siis kivannäköisiä ja eettisesti tuotettuja vaatteita, joista ei tarvisi maksaa koko omaisuuttaan. Se on Suomessa tällä hetkellä liikaa pyydetty.. Korjatkaa, jos olen väärässä??

On myös toinen syy miksi haluaisin oikeasti saada muutosta isojen ketjujen toimintatapoihin. Uskon nimittäin, että se on ainoa tapa saada suuret massat kuluttamaan eettisemmin. Kovinkaan moni ei uhraa ajatustakaan sille, mitä siellä Bangladeshissa tapahtuu ja suuri osa ei varmaan edes ole tietoinen. Ja eikö olis mahtavaa, jos ei tarvisikaan välittää? Eikö olisi mahtavaa, että ne ihmiset, jotka tekee meidän vaatteet voisivat saada kunnon korvauksen työstään ja hyvän elämän. Että vaateteollisuus voisi olla todellinen siunaus Bangladeshin kaltaisille köyhille maille?

Mitä siis voisin tehdä omalta osaltani? Olen tyytynyt tällä hetkellä lähettelemään mailia eri toimijoille Suomessa ja kyselemään heidän tuotantoketjuistaan. Joka paikasta on vastattu, mutta jotenkin ne vastaukset on olleet liian kliinisiä ja ennalta-arvattavia. No ehkä kuitenkin aktiivisuudella voin edes jollain tavalla vaikuttaa. Pakko uskoa pienien tekojen muuttavaan voimaan, koska pieni ihminen ei oikeen voi muunlaisia tehdä. Haastan myös teidät lukijani kysymään vaatetuottajilta, missä heidän vaatteensa tehdään ja ennenkaikkea kuka ne valmistaa. Vaikka ne ihmiset on meille kasvottomia, ne on ihan todellisia henkilöitä, joilla saattaa olla perhe, koti ja joilla varmasti on unelmia.

Mun unelma ja rukous on eettisesti toimiva muotiteollisuus. Aika isoa, eikö?

On tää turhautunut nainen tehnyt muutakin kuin potenut tuskaa muotiteollisuuden tilasta. Tein pikkuisimmalle pojalleni lippiksen kierrätysfarkusta tällä ohjeella. Suosittelen!! Helppo ja nopea ohje, jos siis englanti taipuu.

WP_20140607_002

InstagramCapture_c11a365c-cd64-46f4-be9f-7063aefb95a5_jpg

Seuraavalla kerralla helppo vanhan laukun päivitys kierrätysnahalla.

*******************************

I Have a Dream and a DIY Cap

Lately I’ve found myself dreaming. Dreaming that I could go shopping and buy anything from high street without having to think about who made it and what were his/her working conditions. Just to buy something because it looks nice, like I used to. I dream of going shopping to shops like H&M without having a guilty concience. Would that be possible? And if yes, what is my part to play so that the fashion industry would move to a more ethical direction?

So what got me dreaming in the first place? I have been so frustrated lately trying to find clothes for my hubby and children based on this criteria. For men, it is all but impossible in Finland. There is a little selection, but usually they don’t fit my broad-shouldered and big husband. I really want to buy stuff that looks good too… I find myself agreeing with this article on Daily Telegraph: I really don’t want to buy ethical clothes out of pity but because they look cool and fashionable.

You international readers probably wonder why I just don’t go out and buy the brands that are ethically produced. Well, in Finland you can’t because they don’t really exist, not even online. I know we have some cool Finnish design available, but for our current financial situation, spending over 40 euros on a t-shirt is not possible. Brands like People Tree are not yet established here, so we’re kinda depending on online stores from abroad. And that  just gets a bit too complicated for my liking.

There is another reason why I would like to see the big clothing companies to change their ways of working, instead of us having to look for brands that are doing it right. I believe that this would be the only way to change the big masses to start consuming in a more ethical way. Not many really think or know about how the people in clothing factories can be treated, only to make us westerners cheap clothes. We just want more. But wouldn’t it be great if we didn’t have to worry about that? Wouldn’t it be great if the people in the clothing factories in Bangladesh and other poor countries would get decent wages and a good life for their families? Wouldn’t it be great if the fashion industry could be a true blessing for poor countries like Bangladesh?

So what is there to do for a little person with small sphere of influence? For now, I’ve settled e-mailing different clothing companies and big companies to enquire about their production and how they ensure that no-one gets exploited in the process of making the clothes they sell. I’ve got answers to every enquiry, but for some reason all the replies have seemed a bit too predictable. Everyone involved is saying what they are supposed to, but are they acting it out? Am I just being too sceptical? As this is the only way to influence currently, I’ll keep harassing the companies with my e-mails. I must trust that small actions can make a difference. I also challenge everyone reading this to do the same. Keep asking the question #whomadeyourclothes. Even if the people somewhere in the far east are faceless, they are real. Real people with real families, homes and dreams.

My dream and my prayer is a fashion industry that is ethical. Kinda big, hu?

I’ve also done some DIYing while being frustrated. I made a cap for my little boy out of recycled jeans with The Eddie Cap-instructions. Recommend this one. Easy to follow and quick to make.

WP_20140607_002

InstagramCapture_c11a365c-cd64-46f4-be9f-7063aefb95a5_jpg

 

Next post is a DIY update on an old clutch.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s